Kyllä oli likoilla taas mitä ihmeellisempiä toiveita synttärikakuksi. Mä kun olen väriaine-voikreemi-marsipaanivammainen niin piti yrittää ihan perusjutuista kehittää jotain. Tällainen siitä sitten tuli:

Pohjat:

3 kpl 4 munan kääretorttupohjia

Mun kääretorttupohjista tulee aina sellasia lättänöitä, niin piti tehdä kolme. Otti pattiin. Ihmeen hyvin kuitenkin onnistuivat muuten, yleensä pohja voi olla toisesta kohtaa 5 cm:n paksuinen ja toisesta kohtaa paistaa leivinpaperi läpi. Että jos jollain olis jotain vinkkiä miten taikinan saa levitettyä tasaisesti niin...

No, tää on ihan "perus"-kakku, kostutin muistaakseni vadelmamehulla. Väleissä vanilliinikreemi-kermavaahtoseosta ja toisessa banaania, toisessa vanilja-mansikkahilloa. Päällä mansikkakermaa ja nonparelleja, ääriviivat ym. lakunauhaa (leikkasin lakumatosta veitsellä soiroja).

Joskus (tai siis aika useinkin..) sylettää tämä tuppukylä. Niin myös silloin kun yritin metsästää vaaleanpunaisia nonparelleja. Juoksin kaikki kaupat läpi, viimeisestä löytyi. Siinä mä sitten seisoskelin perjantai-iltana kauppajonossa nonparellipurkki kädessä kun edellä oli satamiljoonaa muuta kärryt täynnä viikonloppuruokia... Mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi (no, pientähän tuo vielä).